Lumiukko Joulupukkina

Oli  aikainen  aattoaamu…..Kuu  kuljeskeli  kierroksensa  loppupätkää  painuakseen  kohta nukkumaan kuusten  latvojen  taakse.

Lumiukko  seisoi  lumilinnan  vierellä  vartiossa  hiukan  kyllästyneenä  tähän  iänikuiseen  vartioimiseen.  Se  tiesi, että  tänään  oli  taas  se  päivä, kun  joulupukki  tulee  käymään  joka  torpassa. Joka  vuosi  oli  lumiukko  kateellisena  seurannut, miten  joulupukki  rymisteli  sisälle  lahjoineen  kysellen  kilttejä  lapsia.  Se  yritti  mielessään  kuvitella, mitä  kaikkea  talossa  tapahtui  aattoiltana  ja  minkä  näköistä  sisällä  oikein  on. Pihapuolen  asioista  oli  lumiukko  hyvin  selvillä, mutta  sisällä  talossa  se  ei  ollut  koskaan  päässyt  käymään.

Nyt  se  oli  kertakaikkiaan  kyllästynyt  miettimään  ja  arvailemaan, vaan  oli  päättänytkin  toimia  itse  joulupukkina,  ja  nähdä  kaiken  ihan  omilla  hiilisilmillään.

Hyvissä  ajoin  illan  hämärtyessä  se  hiippaili  aittaan, missä  tiesi  pukin  säilyttävän  vaatteitaan  ja  lahjapussiaan. Se  veti  ylleen  punaisen  pukin  puvun, painoi  hiippalakin  päähänsä, vetäisi  jalkoihinsa  isän  huopatossut  ja  leukaansa  se  asetteli  pellavatukon  parraksi. Nyt  ei  muuta, kuin  lahjasäkki  olalle  ja  joulupukki  oli  valmis.

Kohta  se  koputtelikin  oven  takana, kuten  oli  kuullut  pukinkin  tekevän, ja  huuteli, onko  talossa  kilttejä  lapsia. No, lapsia  kuitenkin  oli - tiedä  heidän  kiltteyttään, ja  niin  pukki  ohjattiin  sisälle  lahjoineen.

Eipä  ollut  lumiukon  mielikuvitus  riittänyt  lähestulkoonkaan  todellisuuden  tasolle. Ensin  se  seisoi  ovella  aivan  ällistyneenä  kaikesta  kauneudesta, mitä  se  hiilisilmillään  näki. Oli  kuusta  ja  kynttilää  ja  kaikkia  herkkuja  vaikka  minkä  verran.

Lahjojen  jako  vei  hyvän  aikaa  ja  lumiukolle  tuli  hirveän  kuuma. Sitten  piti  leikkiä  lasten  kanssa  ja  hörppiä  kuumat  glögitkin. Se  tunsi, miten  huopatossut  täyttyivät  vedellä. Housut  olivat  jo  märät  ja  alkoipa  vettä  tippua  lattiallekin. Joulupukki  alkoi  laihtua  ihan  silmissä. Partakin  siinä  tipahti, kun  leuka  oli  laihtunut  melkein  olemattomaksi. Lapsetkin  tuijottivat  pukkia  ihmeissään. Lumiukko  oli  kauhuissaan… Hätäisesti  se  toivotteli  hyvät  joulut  ja  luikahti  märkänä  ja  nolona  ulos  ovesta. Pikku-Maija  siinä  isälle  ihmetteli, että  pukilta  tuli  varmaan  pissat  housuun, kun  reilunlainen  lammikko  kiilteli  permannolla  kynttilän  valossa. Isä  ei  voinut  muuta  kuin  myönnellä, että  niinhän  se  taisi  olla. Eihän  isä  voinut  mitenkään  paljastaa, että  joulupukki  olikin  lumiukko.

Riutunut  lumiukko  asettui  nöyränä  paikalleen  lumilinnan  viereen  ja  tuumi: On  se  suutarin  paras  pysyä  lestissään.

Kuu  purjehti  pilven  taakse  nauramaan  nähtyään  laihan  lumiukkoraukan. Kohta  alkoi  sataa  suuria  lumihiutaleita  ja  lumiukko  lihoi  entiselleen. Se  nukahti  seisoalleen  nähden  unta  suuresta  jouluseikkailustaan.                

Mai-Lis