Jeppe – koiran sikamainen Joulu

Jeppe – koiran sikamainen Joulu

Jeppe torkkui rappujen vierellä toinen silmä ummessa ja toisella se  luurasi salaa talon touhuja, sekä ohikulkijoita.

Yht´äkkiä sen nenään tupsahti aivan taivaallinen tuoksu. Mitä tämä  on???? Viiksikarvat vipattaen se yritti nuuskuttaa ja miettiä, mikä kumman tuoksu se oikein oli. Sitten Jepellä välähti. Nythän on se – se, joka on kerran vuodessa – se – se -, kun kuusen alta löytyy kivoja paketteja ja tiellä juoksentelee sellaisia punaposkisia ukkeleita, joita on niin hauska juoksuttaa ja haukkua räksyttää niitten perään.

No lopulta Jeppe sentään muisti, että Jouluhan se semmoinen juhla on. Tuo tuoksu----sehän on sitä, kun emäntä työntää illalla melkein puoli sikaa uuniin ja aamulla täyttää  tuo taivaallinen tuoksu koko talon. Joka ainut  Joulu, oli Jeppe kytännyt tilaisuutta päästä sen herkun kimpuun ja tänä Jouluna se päätti onnistua.

Jeppe meni tuvan oven taakse ja alkoi vaativasti raapia ovea ja Pikku-Leena juoksi päästämään sen sisälle. Aivan oikein – siellä se sika maata rötkötti hellalla kauniin ruskeana ja herkullisena ja tuoksui niin, että Jepeltä valui vesi suusta ihan yhtenä virtana.

Jeppe istui vartioon hellan vierelle silmät naulittuina joulukinkkuun. Se mietti ja mietti, että miten pääsisi maistamaan sitä. Perhe hyöri yhtenä mylläkkänä ees sun taas, mutta Jeppe istui kinkun vieressä pää kallellaan tajuamatta mitään muuta, kuin kinkun läsnäolon ja sen tuoksun.

Sitten tuli se hetki, jolloin emäntä kantoi kinkun pöydälle ja perhe lähti joulusaunaan. Silloin Jeppe heräsi, nyt tai ei koskaan…..

Jeppe hyppäsi penkille, josta se hyvin ylettyikin kinkkuun. Se tarrasi tomerasti ajokoiran hampaansa potkaan ja alkoi kiskoa sitä kaikin voimin. Äkkiä kinkku pudota mätkähti pöydän alle ja Jeppe hyppäsi perässä.Nyt alkoikin niin perusteellinen mässäily, ettei koira-parka ollut osannut edes uneksia moisesta. Syötyään aimo annoksen, Jeppe tuli hyvin janoiseksi. Se loikkasi penkille, ja äkkäsi pöydällä sahtikulhon. Kun ei muutakaan ollut näköpiirissä, se latki reippaasti sahtia kinkun kostukkeeksi. Sitten se jatkoi mässäilyään, kunnes ei pystynyt syömään muruakaan ja tuntui siltä, kuin vatsa halkeaisi siinä siunaamassa.Päässäkin pyöri niin kummasti….Jeppeä nauratti ja lopulta se nukahti kinkun viereen.

Kun perhe tuli saunasta, selvisi heille karmea totuus. Jeppe oli syönyt suurimman osan heidän kinkustaan ja ryystänyt vielä päälle sahtia. Nyt se onneton makasi pöydän alla vatsa turvoksissa, silmät tyhjyyteen tuijottaen ja vahvasti juovuksissa. Eikä sitä voinut edes rankaista, koska se ei kuitenkaan muistaisi mitään.

Jepellä olikin mitä sikamaisin Joulu, kun taas muu perhe sai nuolla näppejään kinkun sijasta

 Mailis