Oli aikainen aattoaamu…..Kuu kuljeskeli kierroksensa loppupätkää painuakseen kohta nukkumaan kuusten latvojen taakse.
Lumiukko seisoi lumilinnan vierellä vartiossa hiukan kyllästyneenä tähän iänikuiseen vartioimiseen. Se tiesi, että tänään oli taas se päivä, kun joulupukki tulee käymään joka torpassa. Joka vuosi oli lumiukko kateellisena seurannut, miten joulupukki rymisteli sisälle lahjoineen kysellen kilttejä lapsia. Se yritti mielessään kuvitella, mitä kaikkea talossa tapahtui aattoiltana ja minkä näköistä sisällä oikein on. Pihapuolen asioista oli lumiukko hyvin selvillä, mutta sisällä talossa se ei ollut koskaan päässyt käymään.
Nyt se oli kertakaikkiaan kyllästynyt miettimään ja arvailemaan, vaan oli päättänytkin toimia itse joulupukkina, ja nähdä kaiken ihan omilla hiilisilmillään.
Hyvissä ajoin illan hämärtyessä se hiippaili aittaan, missä tiesi pukin säilyttävän vaatteitaan ja lahjapussiaan. Se veti ylleen punaisen pukin puvun, painoi hiippalakin päähänsä, vetäisi jalkoihinsa isän huopatossut ja leukaansa se asetteli pellavatukon parraksi. Nyt ei muuta, kuin lahjasäkki olalle ja joulupukki oli valmis.
Kohta se koputtelikin oven takana, kuten oli kuullut pukinkin tekevän, ja huuteli, onko talossa kilttejä lapsia. No, lapsia kuitenkin oli - tiedä heidän kiltteyttään, ja niin pukki ohjattiin sisälle lahjoineen.
Eipä ollut lumiukon mielikuvitus riittänyt lähestulkoonkaan todellisuuden tasolle. Ensin se seisoi ovella aivan ällistyneenä kaikesta kauneudesta, mitä se hiilisilmillään näki. Oli kuusta ja kynttilää ja kaikkia herkkuja vaikka minkä verran.
Lahjojen jako vei hyvän aikaa ja lumiukolle tuli hirveän kuuma. Sitten piti leikkiä lasten kanssa ja hörppiä kuumat glögitkin. Se tunsi, miten huopatossut täyttyivät vedellä. Housut olivat jo märät ja alkoipa vettä tippua lattiallekin. Joulupukki alkoi laihtua ihan silmissä. Partakin siinä tipahti, kun leuka oli laihtunut melkein olemattomaksi. Lapsetkin tuijottivat pukkia ihmeissään. Lumiukko oli kauhuissaan… Hätäisesti se toivotteli hyvät joulut ja luikahti märkänä ja nolona ulos ovesta. Pikku-Maija siinä isälle ihmetteli, että pukilta tuli varmaan pissat housuun, kun reilunlainen lammikko kiilteli permannolla kynttilän valossa. Isä ei voinut muuta kuin myönnellä, että niinhän se taisi olla. Eihän isä voinut mitenkään paljastaa, että joulupukki olikin lumiukko.
Riutunut lumiukko asettui nöyränä paikalleen lumilinnan viereen ja tuumi: On se suutarin paras pysyä lestissään.
Kuu purjehti pilven taakse nauramaan nähtyään laihan lumiukkoraukan. Kohta alkoi sataa suuria lumihiutaleita ja lumiukko lihoi entiselleen. Se nukahti seisoalleen nähden unta suuresta jouluseikkailustaan.
Mai-Lis
