Syksy saapuu – lehdet putoo
kuolee kedon kukka
hämärä kun verkon kutoo
nukkuu nurmen nukka
Syksyn tuulet – kylmät soittaa
jäätyy järven pinta
uusi kevät kohta koittaa
uskoo ihmisrinta
Vanhan kelon kolosissa
perhon toukat nukkuu
uusi loisto siemenistä
saa – kun käki kukkuu
Jaksa – jaksa sydän pieni
kohentele pesää
kaamoksessa kulkee tieni
kohti uutta kesää.
Mai-Lis Könönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti